Mielikuvamatkalla

Koh Phayam on pikkuruinen saari Andamaanien merellä, Etelä-Thaimaassa. Tämä vehreä veijari sijaitsee noin kolmen tunnin laivamatkan päässä Ranongin satamasta. Saaren pituushalkaisija on viisi kilometriä, leveyttä on hieman vähemmän ja saari on pitkälti trooppisen metsän ja kasvillisuuden peittämä.

Kyllä.

Saarelaisten elinkeino koostuu pääasiallisesti turismista, minkä lisäksi Phayamilla kasvaa cashew-pähkinäpuita ja viidakosta kerätään kumia kumipuista. Phayamilla ei ole lainkaan autoja, vaan liikkuminen tapahtuu skoottereilla, traktoreilla ja jalkaisin.

Koh Phayam on helposti haltuun otettava pieni saari

Vierailimme tyttöystäväni kanssa Phayamilla joulukuussa 2019. Vuoden vaihde on Thaimaassa ja myös Phayamilla matkailusesonkia ja tämä näkyy turistien määrässä, ja jossain määrin palvelujen hinnoissa. Käsittääkseni off-seasonilla saarella ei juuri turisteja näy sateisesta ilmastosta johtuen.

Phayamia kuvaillaan blogeissa ja matkajutuissa saareksi, ”joita Thaimaassa oli 30 vuotta sitten”. Tällä viitataan epämääräisen haikeasti aikaan, jolloin Ko Phanganin ja Koh Samuin kaltaiset saaret olivat vielä vähemmän tunnettuja reppumatkailijoiden kohtaamispaikkoja.

Muita toistuvia luonnehdintoja Koh Phaymille ovatkin juuri laiskottelu, hippihenkisyys ja seikkailu vähemmän tallatuilla poluilla.

Hyvällä tuurilla rannalla saa nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä

En ole vieraillut Thaimaassa kolmeakymmentä vuotta sitten, mutta nykyisyydessä tällä ”Thaimaa 30-vuotta sitten” -leimalla tarkoitetaan lähinnä autottomuutta ja sitä, että saarella ei järjestetä massiivisia Full Moon -partyja. Mikään aikakapseli menneisyyteen Phayam ei ole. Sähköt toimivat saarella erinomaisesti ja wifi löytyi jokaisesta kuppilasta ja majapaikasta. Telkkarista pystyy vahtaamaan eurooppalaista futista, ravintoloista saa burgereita ja monet paikalliset osasivat tilanteeseen sopivia suomenkielisiä fraaseja.

Toki Phayamin saarella on myös ei-globalisoitunut, omaleimainen ilmeensä. Kouriintuntuvimmin se näyttäytyi itselleni saaren pohjoisosan mustalaiskylässä, jossa pieni merimustalaisten vähemmistö elelee ilmeisen vaatimattomissa oloissa. 

White Snapper BBQ on herkkua!

Myös luonto osoittaa Suomen oloihin tottuneelle tehokkaasti oman paikkansa. Pieniä kuumotuksen hetkiä oli koettavissa, kun laskuveden aikainen rantapohjan ylitys muuttuikin yhtäkkiä upottavaksi mutaliejuksi ja vastarannalle pääseminen vaati melkoista omien hermojen hallintaa ja lukuisia puristuneiden huulien välistä lausuttuja eisaatanoita.

Ilmeisesti jokaiselta Thaimaan turistisaarelta löytyy vähintään yksi reggae-baari. Phayamilta niitä löytyy lukuisia.

Kuuluisa hippihenkisyys tuntuikin valitettavasti typistyvän pitkälti uneliaaseen pilven polttamiseen geneeristen Bob Marley -julisteiden peittämissä rantakapakoissa. Kannabiksen käyttäminen luonnollisesti on kiellettyä Phayamilla, mutta helpon oloiselta huumeiden hankkiminen saarella vaikutti. En luonnollisesti ymmärrä paikallista kulttuuria juuri lainkaan, mutta mieleeni nousi ajatuksia siitä, millaista valtaa huumeita omistavat ja myyvät tahot saarella käyttävät.

Polttamalla rentouttavia hermosavuja Ao Yai -hiekkarannalla auringon laskiessa Andamaanien mereen saattaa matkailija samalla tukea paikallista rikollisuutta ja mahdollisesti saarelaisia sortavia rikollisia rakenteita. 

Sarvinokka!

Todellinen hippeys on kuitenkin lopulta kokijansa sydämessä. Saaren pohjoisrannalla sijaitseva Hippie Bar oli itselleni leukoja loksauttava ilmestys. Puiden varaan pystytetty baari on rakennettu kymmenen vuoden aikana rannalle ajatuneesta ajopuusta

Phayam tarjoaa myös mahdollisuuden todelliseen elämänrytmin hidastamiseen. Iso osa saaresta on edelleen varsin vaikeakulkuisen trooppisen metsän peittämää. Mahtavia sarvinokkia ja muita paikallisia lintuja liitelee saaren sinisellä taivaalla. Luonnonvaraisia apinoita voi bongailla pienemmiltä rannoilta ja sivupolkuja seuraamalla saattaa löytää itsensä hetkeksi rannalta, jonne ei ole eksynyt ketään muuta turistia. Vaikka sekä saaren satamasta että rannoilta löytyy yksittäisiä myöhään auki olevia ravintoloita, niin yleisesti Phayam hiljenee pimeän laskeuduttua ja nousee taas uuten päivään auringon noustessa.

Luonnollisesti matkailu on suhteessa siihen, mitä siltä odottaa. Itselleni monet asiat saattavat usein hahmottua vasta näin jälkikäteen kokemuksia, omia odotuksia ja mielikuvia ihmetellessä. Käykää siis ottamassa itse selvää.

Long Beach eli Ao Yai

Kehumme:

• Mahtavan vehreää luontoa, joka vetää aina sanattomaksi
• Yletöntä luksustelua pikkurahalla ravintoloissa, kaljakippoloissa ja harrastuksissa. Vaikka Thaimaa ei olekaan enää varsinainen kehitysmaa, niin kyllä täällä suomalainen on lottovoittaja
• Hippie baaria, Monkey Beach -rantaa, skootterilla päristelyä
  
  

Moitimme:

• Laiskaa pseudo-reggae -meininkiä, mikä tuntuu lähinnä tekosyyltä polttaa pilveä
• Hiekkaa joka kolossa, ikkunatonta bungalowta, joka saa ylioppilaskylän itsemurhayksiön näyttämään presidentinlinnalta ja muita kansainvälisen elämän harmeja Härmän heikille.
• Vittumaisia kulkukoiria, joita sai pelätä pimeällä. 
  
  
  
  
  ystävällisesti, Mikko K.-